Sanni, kolmen lapsen äiti ja korkeakouluopiskelija

Oma kuva
Olen kolmen lapsen äiti, opiskelen haaveammattiani sairaanhoitajaksi Rakastan luonnossa liikkumista ja rakastan kaikkia runoja, aforismeja ja voimasanoja. Kaunein valo loistaa toisillekkin.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kun suunnitelmat eivät pidäkkään!

Nyt on monta rautaa tulessa, todella.. Selän kanssa tuleet takapakit on mahdollisesti ehkä TOIVOTTAVASTI vihdoin ohi ja huominen on salipäivä!! Ah miten olenkaan ollut turhautunut ja väsynyt.
Monta rautaa on tulessa myös työrintamalla, uus työpaikka on tuonut perhosia vatsaan oikein olan takaa. Jokainen uusi asiakas saa kädet hikoamaan ja perhoset jylläämään vatsassa, se on taas sitä epäonnistumisen pelkoa ja onnistumisen riemua, siitähän tämä elämä pitkälti koostuu.

Kolmen viikon sairastelun ja ahdistumisen jälkeen, en pelännyt mitään niin paljon kuin vaakaa. Sinne vaan hyppäsin aamulla, enkä onnekseni kovin paljon epäonnistunut. Samoilla lukemilla mennään noin suurinpiirtein kuin ennenkin loukkaantumista. En mitään suurta pudotusta voinut odottaakkaan. Haluan vaan takaisin liikkumaan sitä energiaa ei korvaa mikään!!

Toimii hyvänä taustakuvana!

Olen ollut koko pienen ikäni itselleni todella ankara,en halua epäonnistua, vaikka tiedän, että näin vaan joskus käy. Olen kuitenkin haasteiden ja epäonnistumisten ja onnistumistenkin kautta hiljalleen kovettunut: olen jo valmis ottamaan kritiikkiä (ainakin hiukan) :D, uskallan epäonnistua (ainakin hiukan) ja olen oppinut nöyryyttä ja pyytämään anteeksi. Toki niissä tarvitsen yhä edelleen oppia. Yhtä asiaa haluaisin vain oppia lisää, haluaisin ymmärtää sen, että kaikkia ei voi miellyttää, ei pidä eikä voi, kaikki ei pidä minusta,enkä minä voi pitää kaikista. Olen elämässäni tavannut ihmisen, jolta opin varmasti kantapäänkautta juurikin tätä. Hän sanoi minulle: Sanni, sä et vaan voi miellyttää kaikkia, sä et vaan voi. Hän lupasi myös, että opin sen vielä joskus. Luotan siihen.

Havahduin eilen myös hetkeksi miettimään elämääni:

Sain kerran aivan mahtavan tilaisuuden ja paikan tutustua ihmisiin ympäri Suomea. Vaikkei minusta tullutkaan sosionomia, sain sieltäkin aivan upeita muistoja. Mietin siellä olleita ihmisiä ja niitä keskusteluja usein. Voi kuinka tietäisittekään miten teitä kaipaan. Miettiessäni teitä, minua aina hymyilyttää!

En siltikään kadu hetkeäkään sitä tilannetta mikä minulla on nyt! Tämä hetki, harrastus, avoin tulevaisuus, uudet haasteet, ELÄMÄNTAPAMUUTOS, kaikki!

Yhtenä päivänä töiden jälkeen havahduin, että olin noin 1,5 h puhunut liikunnan tärkeydestä, ihanuudesta, koukuttavuudesta, valmentajastani, koko hommasta asiakkaalleni. En edes ymmärtänyt olla hiljaa! Kun tähän juttuun pääsee kiinni, niin sitä ei vaan voi lopettaa!






Palautusjuoman tärkeyttä unohtamatta!



Hyvää ja energistä viikkoa!

Sanni :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti