Kyllä naapurin mammat tietää!

Otsikko liittyy tulevaan tekstiini todella vähän, mä vaan todella pidän otsikosta. Oikeesti, se miten sä asennoidun naapureihisi on pelottavaa. Mulla on ainakin kaikista naapureistani joku oma päätelmäni ja mieleni naapureistani. Se kaikki vähä mitä heistä näet tai sattumalta kuulet, lisää sitä ennakkoon antamaasi profiilia. 
Naapurini eivät välttämättä ole ihannemateriaalia, mutten minäkään heille ole.Olen kuullut pahempiakin asioita, mutta hei minä asun maalla, ainoassa kerrostalossa. No okei melkein ainoassa, eikö täällä saakkaan tehdä ihan mitä vaan. EEIEIEI, päiiin vastoin. Se siitä!


Kuitenkin puhuin jo toistamiseen naapurin rouvien kanssa pihalla. Ensimäisen kerran rouva sanoi,että olet niin muuttunut, hyvä että sinut edes tuntee enää. En tiennyt mitä vanhempi rouva sillä tarkoitti. Kaiketi jotain hyvää, en vain ihan päässyt perille asiasta. Tänään toinen naapurin rouvista sanoi minulle, että me ollaan puhuttu susta jo monta kertaa, hyvä että sinua edes enää tunnistaa siksi samaksi ihmiseksi kuin sillon muuttaessanne. Olin vaihteeksi aivan puulla päähän lyöty. Vastasin kainostellen vain,että minkäs laista muutosta tarkalleen tarkoitat. Rouva vastasi vain, että me ollaan niin susta puhuttu.


Oletan naapurieni tarkoittavan kuitenkin jotain melko positiivista.Luotan silti iän tuomaan elämänkokemukseen ja uskon, ettei minua enää tunnista samaksi kuin viime elokuussa mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.


Iän tuomaan kokemukseen luotan myös isoisässäni, jonka kanssa vietän aikaa lähes joka viikko. Joka kerta hänen luonaan mietin, että miksi en ole täällä useammin. Tänne on matkaa kotoani vain 200 m. Isoisälläni olisi vielä paljon kerrottavaa minulle ja minulla olisi ennenkaikkea opittavaa häneltä vielä kirjaston verran tietoa. 
Isoisäni kertoi minulle tänään miksi mamma ei koskaan ajanut autoa. Siksi, koska oli niin loukkaantunut eräitä kertoja hänelle neuvoista joita mammalle sanoi. Nauroimme sitä tovin, mutta mammaa tuskin tuolloin on naurattanut! Isoisäni lisäsi perään, että mamma oli melkoinen jästipää vähän kuin sinäkin. Ja taas naurettiin, mutta iän tuomalla kokemuksella tuokin on ihan paikkansapitävää. Minä olen jästipää!


Rakastan niin yli kaiken tuota iän tuomaa varmuutta elämästä, hei kaikki selviää. En muista tätä itse, mutta äitini aina kertoo mamman opettaneen elämän ainutlaatuisuudesta. On elettävä joka ikinen päivä kuin se olisi viimeinen. 


Saan pidettyä tuota kaunista ajatusta hetkisen mielessäni ja sillä hetkellä arvostankin tätä kaikkea ennemmän kuin mitään. Mutta tämä meidän yhteiskunta ei anna tilaa tälle minun heikolle hetkelleni. En mene tähän aiheeseen kovin syvälle, koska yhteiskunnan haasteet saavat minut välillä ajattelmaan asioita liian.. miten sen sanoisin, ahdistuneesti.


Tekstini mielessäni oli paljon järkevämpi. En saanut niitä hienoja ajatuksia suotua tänne. Ajatukseni oli kuitenkin se, että otetaan kaikki oppi meitä vanhemilta. Ennenhän oli miehet rautaa ja laivat puuta. Tähän päivään en ota kantaa, mutta ehkä kuitenkin tarvitsemme niitä oppeja..


Sanni


ps. kevät tulee, päivän pituus tänään 12 h 25 min