Kokemus on hyvä koulu, mutta lukukausimaksut ovat kalliit. - Heinrich Heine

On kulunut tovi aikaa siitä kun viimeksi "ehdin" vain istumaan ja kirjoittamaan penniä omista ajatuksistani. Tuntuu etten viimeaikoina ole edes tiennyt mitä pieni pääni oikeen tästä kaikesta ajatteleekaan. 
Uudessa asunnossa on enää muutama pahvilaatikko purkamatta ja vaatteita laittamatta kaappeihin, muuten siitäkin oltais sitten selvitty.


Olen tässä monesti itsekseni pysähtynyt miettimään sitä, että mihin minä täällä suuressa maailmassa oikeen kuulun. Usein puhutaan, että  alkavilla teini-ikäisillä on kovat paineet löytää paikkansa ja olla sujut itsensä kanssa, niin ei se kyllä kovin helpolta tunnu vähän vanhempanakaan. Osa minusta haluaa täysin päinvastaisia asioita kun taas osa. 


Yhdyn kyllä tähän aforismiin oikeinkin hyvin, Kokemus on hyvä koulu, mutta lukukausimaksut ovat kalliit. - Heinrich Heine 



Omasta mielestäni sen voi ymmärtää kahdella tavalla: kokemukset tuo tullessaan ala- ja ylämäkiä ja niistä selvittyä, rikastuttaa ihmistä kokemuksillaan tai sitten toisella tavoin, että mitä enemmän erilaisia kokemuksia elämässäsi koet, ne voivat koetella kukkaroasi. Pidän ensimäisestä versiosta enemän. 


Usein huomaan miettiessäni tätä maailmaa, että taidan itse olla itseni pahin vastustaja ja kamppailu itseni kanssa on välillä tai oikeastaan todella usein melko ahdistavaakin.

Kiihkeällä ylimilisyydellä on voitettu tuhansia, mutta kärsivällisyydellä kymmeniätuhansia. Joka on oppinut kärsivällisyyden taidon, on voittamaton. - Axel Fredenholm

Ehkä tässä on siis kasvun paikka oppia kärsivällisyyteen ja odottaa maltillisesti sitä, mitä huominen tuo tullessaan. Mikäs hätä mulla tässä valmiissa maailmassa.

Synkistely ja mietiskely on kyllä yksi mun lempiaiheista kirjoittaa ja miettiä, mutta kyllä ihan lemppari on ehdottomasti meidän tuleva ihana matka. Ihaninta siinä matkassa on se, että se on jo maksettu ja se, että se lähenee päivä päivältä.

Oih, mä niin odotan sitä!


Odotan innolla myös perjantaina saapuvaa kummipoikaani, ihana huomata kun energia ja elämän viattomuus on siinä niin lähellä. Joel on kyllä niin ihana lapsi, puhumattakaan hänen vanhemistaan. 


ps.en taida vaihtaa tänä syksynä koulua. Ei sais olla ahne, mullahan on hyvä ammattikorkeakoulu paikka jo entuudestaan.


pps. ehkä jonain päivänä löydän itseni jostain ja sillon tiedän, että mun kuuluu olla sielä!

Rakkaudessa on aina vähän hulluutta, mutta niin on hulluudessakin aina vähän järkeä. - Friedrich Nietzsche

Rakkaudessa on aina vähän hulluutta, mutta niin on hulluudessakin aina vähän järkeä. - Friedrich Nietzsche

Rakkautta on niin monenlaista: Rakkautta ystäviin, vanhempiin, puolisoon, ja esimerksi työhön. Rakkautta on myös siskoon, joka herättää iltavuoroon menijän aamulla kello 8. Jos itsellä on hätä, tai mietityttävä asia niin on mahtavaa huomata, ettei se katso aikaa, päivää, eikä oikeaa hetkeä.

Eilen katsoessani televisiosta ohjelmaa Kumman Kaa, jossa kaksi hullunkurista naista ovat ylimät ystävykset ja jakavat kaiken, ymmärsin, että kaiken tuon pelleilyn ja viihteen takana on kaksi toinen toisilleen todella rakasta hahmoa. He soittavat toisilleen minuutin välein ja vain kysyvät miten menee? Minusta se on kaunista. Älkää ystäväni kuitenkaan soittako minulle minuutin välein, mutta niin minun kuin toivottavasti ystävienikin pitäisi tietää, että aina saa ja pitää soittaa.

Rakkaus on kyllä lempiaineeni ja aina ajatuksissani...



Rakkaudesta arkeeni..

Mietin usein, että miksi mä aina haluan kaikkea, miksi mulle ei voi koskaan riittää ne vaatteet mitä mun kaapissa on. Millon tarvitsen saappaita ja millon mitäkin uikkareita maaliskuussa. Nyt laskiessani mahtavaa budjettiani tilattuani Turkin matkan ja kaks tatuointiaikaa ja tilattuani kesävaatteita, ilmoittautuessani autokoulun 2-vaiheeseen, muutamat juoksutapahtumat, ruisrock, solarium... Miksi mä oon tällänen. EIHÄN mun rahat ikinä riitä! Noh sitten mä päätin karsia hiukan ja päätin myös, että en osta enää mitään turhaa, olen ostolakossa! Peruutin solariumin, joten olen siis kalkkis alku kesän, en mene ruisrock:iin, juoksutapahtumat tiivistyi yhteen ja päätin palauttaa kesävaatteet!

Mä en aina vain pysty ymmärtämään sitä, että vaikka kuinka kävisi aina töissä, töissä ja töissä niin ikinä ei ole rahaa, vai enkö mä oikeesti tyydy vaan mihinkään???!

Mä kyllä rusketun aikas nopeesti, mulla on kyllä aika paljon jo vaatteita, juostakkin vois iha ilman niitä tapahtumia, mutta TURKIN MATKAA en kyl vaihtaisi mihinkään ja tatuoinnitkin on kyllä korjattava, jotta ne turkkilaiset miehet ei puhu mulle mitään, nehän ei hyväksy tatuoituja naisia :-)


Sanni

Elämä on kuin polkupyörä, kaadut jos lakkaat polkemasta

Kevät tuo tullessaan paljon, etenkin odotusta kesästä, uusista vaatteista, leskenlehdistä, kesälomasta, ah kaikesta siitä ihanasta. Itse olen ainakin niin kevät ihminen, että sokeasti odotan kevättä enemmän kuin lapsena joulua.

Kevät on minulle ollut ratkaisuiden kevättä, olen huomannut, että keväisin olen tehnyt suurimmat ratkaisuni: irtisanoutunut, ottanut uusia työpaikkoja vastaan, hakenut kouluihin, muuttanut... Talvisin siis varmaan patoudun kaikkeen mahdolliseen niin syvästi.

Tämän kevään ratkaisut ovat olleet kuitenkin erityisiä, toivottuja, pelättyjä, helpottavia ja pakollisia. Kuka tietää poljenko pyörääni vieläkään oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että  hyvä Sanni!
Olen palannut monesti kysymykseen mikä riittää yhdelle ihmiselle, kuinka paljon yhden ihmisen pitää kantaa, vai onko siihen mitään rajaa. Onko elämässä vaan oltava itsekäs? Onko minun aina suoritettava tätä elämää?

Aurinkoa kevääseen on tuonut myös musiikki, etenkin Hanna Pakarinen Miehet

Ei perhokalastus mua kiinnosta 
mut koskessa seison kumisaappaissa
onpa tosi kauniin oranssi
toi sun uus black & deekeri
häämatka, välimeren aurinko kimmeltää
Gran Prix Monaco
pakosarja,nokka-akseli,spoleri
ja vanteet joululahjaksi

Miehet on tarpeellisia
miehet on autotallissa
miehet on veljiä ja isoisiä
miehet on turvallisia 
miehet on putkiaivoja 
miehet on mukana synnytyksessä

Lauantai-ilta lähekkäin 
yhdessä jäähallin piippuhyllyllä
mul on peltorit päässä niiityllä
sä laukaiset ja se on siinä kympissä
Bruce Willis konnat selättää
kyllä tää HD:n laatu hämmentää 
polvihousut sulla on 
AC/DC olympiastadion 

miehet on romanttisia 
miehet on pornosivuilla
miehet on rakentamassa taloa
miehet on täynnä rakkautta 
miehet on iltakaljalla 
miehet on metallia nahkahousuissa

Miehet on tunteellisia
miehet on mykkäkoulua
miehet on painimassa grillijonossa
miehet on rakastajia
miehet on varpajaisissa
miehet on loppuun asti pikkupoikia

miehet on meidän ystäviä
pöntön rengas ylhäällä

Niin rehellinen ja aito kappale! Miehet, niin ihana kamala asia. Kyllä mä ainakin omastani kiinni pidän ja kovaa vaikka välillä vähän pöntönrengas ylös jäisikin.


Vaikka mä nyt polkisinkin pyörääni väärään suuntaan, niin on minulla ainakin ystävät pitämässä huolta siitä, että en kaadu.


Hymyillään, kevättä!




Sanni

Sinä ystävä

Minun ei yleensä tarvitse lähteä kovin kauas kun ajaudun omiin ajatuksiini. Ajattelu joskus onkin suurin vihamieheni. Joskus minusta tuntuu, että miksi edes yleensä ajattelen. Huomatessani taas, että ajattelen ja ajattelen liikaakin tarvitsen ystävän, vertaistuen ja ymmärtäjän.

Ollessani koulussa vertaistuen määrä on valtava, välillä jopa ryövymme negatiivisuuden pauloissa. Silti olemme yhdessä, me suuri ryhmä erilaisia ihmisiä ympäri Suomea. Mikä rikkaus onkaan olla tässä näiden erilaisten ihmisten ympärillä.

Täällä koulussa olen kokenut pienessä ajassa jo paljon: ystävääni lainatakseni: olen ollut turistimatkalla Pieksämäen uimahallissa, jossa samassa saunassa oli ihmisiä Kaustiselta, Savosta, Tampereelta ja Turusta. Sehän oli oikeaa ulkomaanmatkailua. Olen myös oppinut paljon itsestäni, kuka minä olen ja miksi näitä asioita teen. Olen sen lisäksi oppinut arvostamaan ennenkaikkea sitä, mitä minulla on kotona ja sitä miten sain tieni kivuttua tänne. En usko sen olleen vain omaa onneani, uskon että sillä on varmasti jokin merkitys.

Toista ystävääni lainatakseni olimme tänään naisten saunavuorolla ja jaoimme vertaistukea myös rakkauselämistämme. Saunan jälkeen ystäväni totesi, että oli melko mielenkiintoista, että meitä oli saunassa: yksi eronnut, kaksi sinkkua, yksi naimisissa ja yksi kihloissa. Muita sielä ei sitten ollutkaan. Kaikilla meillä oli omat tarinamme ja näiden myötä taasen vertaistuki on valtava.

Palatakseni ajatuksiini, tällä ystäviltä ja koulusta saamallani vertaistuella huomaan, että me jokainen täydennetään täällä toisiamme. Me tarvitaan toisiamme!



Sanni

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni. - Albert Camus




.

Kaikella on oltava rajansa

Kuka vetää rajan siihen, mikä riittää itselle. Entä mikä rajaa sen mikä riittää toisille. Onko toisille edes mitään riitettävää. Minkä tähden asioita yleensä edes tehdään.

Tarvitsisin itselleni välillä jonkun muistuttamaan siitä, että miksi asioita oikeasti teen. Tottahan on, että kaikki mitä elämässään tekee ei voi olla mieluista. Onko jollain? On kai, mutta mitä ihmettä hän oikeen sitten tekee. Useinhan ihmiset sanovat, että olen onneni kukkuloilla tai, että mikään ei voisi olla paremmin. Ovatko nämä tunteet hetkellisiä, vai sulkevatko ihmiset siksi aikaa kaiken muun ja keskittyvät siihen onneen.

Itse ainakin olen joka päivä jostakin onnellinen, mutta silti yleisesti suoritan jotakin tai pyrin tekemään sen onnenkin jollain tavalla onnellisemmaksi. Milloin sitten opin tyytymään siihen, mitä itse teen ja miten asioista suoriudun. Isääni lainatakseni: "Ihmiselle on riitettävä se, että tietää itse yrittäneensä kaikkensa." Se on kaunis neuvo ja tottakin vielä. Entä sitten kun on itse yrittänyt parhaansa ja silti tulee huonoon lopputulokseen, olenko sitten riittämätön? Äitini varmasti sanoisi sitten, että: "Käy lenkillä ja ajattele asiaa uudestaan nukkuttuasi asian yli."  Se tepsii aina, vaikkakin illalla tuntuu haasteelliselta.

On vain tärkeää muistuttaa välillä itselleen,että jokaisella on omat vahvuutensa ja resurssinsa.
.. ja sitä paitsi, ei kaikkea edes aina tarvitse tietää ja osata koska,

                   Tietämättömyytensä tietäminen on tiedon korkein aste. - Laozi

Sanni

Rakkaus on kaikki mitä tarvitset, mutta hieman vessapaperia silloin tällöin ei liene haitaksi.

Voi rakkautta, se niin vaikuttava ja suuri voima. Ei kuitenkaan niin suuri kuin raha, vai? Rahahan hallitsee sentään maailmaa. Vai hallisteeko?

No kyllä minusta ainakin niin tuntuu asioiden laidan olevan

             Rakkaus on kaikki mitä tarvitset, mutta hieman vessapaperia silloin tällöin ei liene haitaksi.
  
Näinhän asia juuri on, eikä pelkästään rakkaudella sitä wc paperia kaupasta saa, tietysti jollei satu rakastamaan kauppias Vesa Keskistä.

Hymyillään

Kuinka toinen ihminen vaikuttaakin sinuun niin paljon. Mikä onkaan sen merkitys mitä muut tekevät tai ajattelevat.

Elämässä sitä tekee miljoonia päätöksiä joka ikinen päivä huomaamattaankin ja silti pitäisi olla selkä suorana ottamaan vastaan niitä kaikkia seurauksia mitä päätökset tuovat mukanaan. Aamulla heti ensimmäisenä päätät, että jaksaisko sitä herätä vaiko eikö jaksais. Mitä varmemmin sinä päätät nousta. Seuraavana taistelet vaatekaappisi kanssa ja taas päätät mitä laitat päälle. Pohja-ajatuksena se minne olen menossa, keitä sielä on, millainen olo sinulla on itsellä ja mitä oletkaan päättänyt aikoinaan sinne ostaa.

Noh, sitten kun olet kaikki arkipäiväiset päätöksesi jo tehnyt hampaiden pesuun asti niin miehesi herää ja tulee tervehtimään sinua. Hän tokaisee sinulle, että onpas sinulla kauniit vaatteet. Sinä vähän punastelet ja mielesi on hyvä. Lähdet hymyillen töihin. Onneksi aamuinen reaktio oli positiivinen.

Jos sen sijaan aamuinen kommentti olisi ollut negatiivinen päiväsi ei olisi käynnistynyt ihan tämän kaltaisesti. Mitä luultavimmin olisit mennyt ovet paukkuen vaihtamaan asusi ja huomannut, että sinulle tuleekin kiire töihin ja hermostut. Et ehdi enää juoksemaan bussipysäkille vaan joudut lähtemään autolla. Se siitä eko päivästä.

Miten pieni asia vaikuttikin meihin? Teimme kaiken alusta ja päivämme järjestelyt oli tehtävä uudestaan.

Entä sitten pitkällä mittakaavalla ajaudumme tilanteisiin missä nyt olemme. Missä olisinkaan nyt jos olisin tehnyt asiat toisin jos noinkin pienet asiat vaikuttavat päiviemme kulkuun. On tämä elämä niin arvaamaton. Ketä näistä päätöksistä sitten kiittää tai päinvastoin raivoaa. Itselleen kai.

Aina kun päätän (yleensä aamuisin) olevani tänään hyvä ihminen ja mennä eko tekona bussilla ja hymyillä vastaantulevalle mummolle asiat menevät juuri päin vastoin. Parempi olla päättämättä.

Minusta Carl Sandsberg kokoaa elämän tiiviisti: Elämä on sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket
Näin se on, ei parane antaa kaikkien pikku juttujen vaikuttaa omaan elämään. Jokainen kuorii sipulinsa ihan itse ja toiset itkevät enemmän ja toiset vähemmän senkin päätöksen tekee ihan itse.

Sanni



Ps. Hymyillään