Mymmelin mietteitä

Onpas siitä vierähtänyt aikaa kun olen viimeksi raapustanut jotain. Syyskuun alusta tähän päivään mahtuu paljon! Kaikkia niitä kokemuksia ja asioita, joita olen lyhyeen aikaan kokenut ei kannata muistellakkaan. Aika haavat parantaa ja se mikä ei tapa niin se vahvistaa ja mitä näitä nyt oli. 

Vaikken kaikkia sanontoja allekirjoitakkaan niin olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikella tapahtuneella on tarkotuksensa. 

Uskoisin, että nyt jos koskaan minusta on tullut iso tyttö. Pelottavaa ja samalla niin todella vapauttavaa. En oikein osaa sanoa onko se tämä tuleva äitiys, läheisen ihmisen menettäminen, vaimoksi tuleminen, ikä, yritys, tai joku muu. Vai onko se näiden asioiden summa. Onneksi sitä ei kai tarvitsekkaan tietää.

Isoksi tytöksi kasvaminen on tuonut minulle elämään monia uusia näkökulmia, haasteita, vapauksia ja myös murheita. 

4

Tämä lausahdus muumeista on minusta hyvä. Se oli niin hyvä ja kuvaava, että jaoin sen pikkusiskoni facebook-sivulla. Näin isosiskon roolissa mietin siskoani päivittäin. Luotan ja tiedän, että hän pärjää, tottakai hän pärjää onhan hän saanut hyvän koulutuksen ;) Ei vain, tosissaan siis tiedän hänen pärjäävän. Siltikin siskona kannan hänestä huolta jokainen päivä. Niinkuin Mymmelikin tuossa tokaisee, että kyllä hän tietää myyn pärjäävän, mutta pärjääkö muut myylle. Itse en pelkää sitä, etteikö kanssaihmiset pärjäisi siskolleni, osa ei varmasti ainakaan sanallisesti. Varmasti osaa jää suu auki hiljaiseksi ja miettii mielessään, että perkele. Tiedän sen, koska minäkin jään välillä.. 

Siskon ollessa kuusi vuotta nuorempi niin sitä huomaa oman kasvunsa. Hänen ollessa tietyssä kohtaa elämää tiettyjen haasteiden kohdalla, niin sitä huomaa itse olevansa jo niistä selvinnyt. Osaa jo antaa jonkinlaisen kuvan siitä, miten voisi toimia ja miten ei ehkä kannattaisi. Sitä taitoahan äitini käyttää päivittäin. Hän omalla elämänkokemuksellaan osaa neuvoa minua jo niin paljon pidemältä ajalta. Eli uskallan luottaa siihen, että minäkin osaan auttaa omia lapsiani. 

Tärkeintä elämässä ei ole se, että näemme sen mitä on jossakin kaukana, 

vaan se, että teemme sen mikä on suoraan edessä.
- T. Carlyle-

Vähän aihetta vaihtaen halusin tuoda tämän aforismin juuri tähän päivään. Sivusin aikaisemmin hieman mennyttä aikaa, joka on ollut minulle kasvattavaa aikaa. Liian usein huomaan itse syyllistyväni siihen, että tavoittelen asioita todella pitkällä kaavalla ja haaveeni ylettyy kauas kauas,mahdollisimman kauas. On joskus erittäin vaikea nähdä lähelle ja  nauttia siitä mitä tapahtuu juuri nyt. 

Itselläni on eräs ystävä, joka muistuttaa minulle aina siitä, miten me murehditaan sitä asiaa vasta sitten jos sellainen tapahtuu. Hän muistuttaa myös aina siitä, että sitten me selvitään siitä. Tavalla tai toisella. Haluaisin uskoa, että tämä ystäväni uskaltaa todella itse elää niin sanotusti kuin opettaa. Miten hieno taito se olisikaan. Tämä tapaus taitaa kyllä olla niin hullu, että kyllä se vaan tosiaan täysillä nauttii siitä mitä on nyt, edes miettimättä juuri sitä mitä on huomenna. 

Opin sen vielä. Tai olenhan mä hiukan jo oppinutkin. Vannotin itselleni ja miehelleni, ettemme kerro raskaudesta muille. Ihan muutamille ihmisille. Halusin kai jotenkin suojella itseäni siltä kaikelta mitä voisi tapahtua, voisi käydä, voisi tulla sanotuksi.. Nyt raskauden puolessa välissä uskalsimme tai uskalsin avoimesti nauttia tästä. Mikä onkaan parempaa kuin se, etten tässä kohtaan ymmärtänyt liian myöhään, että tästähän voi myös nauttia.

Nyt kun olen päättänyt aktivoitua taas blogini kirjoittamiseen niin ajattelin tuoda myös pienen osan raskautta ja kaksosten odottamista teksteihini. 

Hauskaa pääsiäistä mulle ja teille!

-Sanni