Kova työ palkitaan, ei heti, mutta aina!

Oi tästä onkin aikaa, kun olen viimeksi istunut ja vaan kirjoittanut aatteitani tänne. Paljon on ehtinyt tapahtua, en oikein edes tiedä mistä alkaisin.
Otsikossani on tällä hetkellä sellainen "motto", jonka olen ottanut täysin omakseni. Olen kuullut tämän sanonnan tai ilmaisun personal traineriltani liikunnan merkeissä. Pidän sen kuitenkin mielessäni ihan jokaisessa asiassa mitä teen. Kun teen jotain oikein kovasti ja siihen panostan se kannattaa. Kärsimättömälle luonteelle se on vain lohduttavaa, että muutosta ei luvatakkaan ihan heti, mutta se tulee kyllä. Tehdessäni esimerkiksi parisuhteeni eteen kaikkeni, saan siitä varmasti itsekkin palkkioni. 

Opettajani sanoi meille tunnilla, että elämä on kuin junamatka, hän näytti siitä myös kauniin videon. Videossa ihmiset lähtee junasta ja vaihtaa junaa, toiset jäävät junasta kokonaan ja junaan tuli aina myös joku täysin uusi.Koko elämä on junamatka, mutta elämässä on myös monta pientä junamatkaa. Itse hyppäsin jokin aika sitten ihan täysin uuteen junaan. Tässä junassa oli jätettävä suuri osa menneistä taakseen, ennenkuin ehti tähän junaan. Jätin opiskelut sosionomina, vuoropäällikön paikan töistäni, vuokra-asumisen helppouden.Tässä junassa on iso lainataakka, uusi opiskelupaikka, uusi työpaikka, uusi koti, uudet tuttavuudet ja ihana uusi perheenlisäys, koira. En hetkeäkään ole katunut näitä päätöksiä. Olenhan saanut kuitenkin pitää kaiken tämän lisäksi vanhat tutut ja kaikkein tärkeimmän, oman perheeni. En ole saanut vielä tässä uudessa junassa istumapaikkaa, olen vielä ovensuussa ja katson mitä matka minulle tuo, uskon kuitenkin, että olen kovaa vauhtia matkalla junan perimmäisiin luxus-penkkeihin. Joidenkin välietappien kautta toki.

Ostin eteiseeni kyltin, jossa lukee:" antamasi hymy palaa aina takaisin", tämäkin lause on lohdullinen. Hymyile vain Sanni, kyllä joku sun hymyysi vastaa, jollei niin olet itse ainakin paremmalla mielellä. Pidän näistä aforismeista, voisin tapetoida kotini ja autoni kannustavilla viesteillä, KYLLÄ SINÄ PÄRJÄÄT SANNI! Minua itseä jotenkin helpottavat nuo kannustukset. Minulla on kotonani muitakin lauseita, joilla sisustan, mutta myös toki kannustan itseäni ja miestäni. Mieheni ei välttämättä niinkään hyödy niistä, muutakun sen, että ehkä minä hyödyn. Olisi todella hyvä myös laittaa jääkaapin oveen erilaisia e-koodi myrkytys lappuja ja salmiakin vaaroja-tekstejä. Olen kerran kokeillut laittaa jääkaapin oveen kuvan itsestäni kuusi vuotta ja  15 kg sitten, en onnistunut sillä kuin pelottamaan ystäväni miehen hänen ollessa meillä kahvilla. 

Oi voi, minulla olisi niin paljon vielä kirjoitettavaa, mutta arjen askareet kutsuvat!Lupaan palata koneen äreen useammin!

Sanni

Olis ollut edes ylioppilastakki, niin sil olis voinut pärjätä tääl, nyt saa vaan lakki päässä värjötellä

Mä tunnen niskassa maailman paineen,

kuka uskaltaa olla erilainen.

Käsi ylös huuda se ääneen,

ettei ne harmana massana nää meit.

Mä tunnen niskassa maailman paineen,

kuka uskaltaa olla erilainen.

Käsi ylös huuda se ääneen,

huuda se ääneen.

Mitä sult odotetaan ja kuka odottaa,

kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa.

Kun täällä varmaa ei oo muu kuin kuolema

ja aarteet matkalle ripoteltu harvaan.

Olis aina parempi tietää kuin arvaa,

mut nää rutiinit'silittää mua vastakarvaan.

On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,

vaikee hymyillä jos mikään ei innosta.

Tähdätään siihen et saataisiin kiitosta,

kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.

Seiskaluokalla muistan kun sanottiin,

et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaan ammattii,

mä oon kakstoista ootteko tosissanne,

antakaa mun leikkii ikäisteni lailla.

Pikkutytöil meikkii äitinsä lailla

ja molemmilla sama vaiva.

Entä jos en ookkaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan,

en osaa seistä paikoillaan.

Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,

kulje suuntaan,

jota multa odotetaan.

Entä jos en ookkaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan,

on helppoo olla irrallaan.

Mutta kyllä koulun käynti kannatti,

hyllyn päällä pölyttyy ylioppilaslakki.

Se on ollut mulle just ja vaan sitä, lakki,

olis ollut edes ylioppilastakki,

niin sil olis voinut pärjätä tääl,

nyt saa vaan lakki päässä värjötellä.

Ei sovi kouraan, ei pääse itteensä toteuttaa.

Eläminen täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta.

Kaikki irti siit mut mil tapaa, villi ja vapaa,

täällä ollaan vaan ihmisii.

harva uskaltaa sisintänsä totella,

juoksee karkuun ei uskalla ottaa otetta.

Oravanpyöräst pitää kuulemma päästä pois,

mut välil kulkurikin haluu sade säästä pois.

Elämää ei sen enempää, mut mul on vaan tääl yks mitä menettää

Entä jos en ookkaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan,

en osaa seistä paikoillaan.

Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,

kulje suuntaan,

jota multa odotetaan.

Entä jos en ookkaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan,

on helppoo olla irrallaan.

4 x Irrallaan.

Mä katon kavereita ympäril, monil jo lapsii,

koko ajan syntyy lisää osal jo kakski.

Toiset yrittää ja toiset tyrii tääl,

niin et mahdollisimman nopee eroon siit pyritään.

Lapsi on lahja, ei itseoikeus,

silti abortti enemmän sääntö kuin poikkeus.

Saa mut pohtii itteni siihen asemaan,

tanssinko riemust vai alkasko masentaa.

Elämä sormien välissä kuin vettä,

tässä pitäs alkaa miettii eläkettä.

Koitetaan nyt päästä ensin kolmenkympin yli.

Kyllä mäkin haluun perheen ja vaimon syliin,

mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta.

Anna mulle aikaa älä hoputa.

Nuoruus pitää kokee se pitää elää,

ryömitään ja sitten kävellään.

Entä jos en ookkaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan,

en osaa seistä paikoillaan.

Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,

kulje suuntaan,

jota multa odotetaan.

Entä jos en ookkaan varma vielä,

valmis rauhoittumaan,

on helppoo olla irrallaan.

Elastinen -Irrallaan

Ihana tunne löytää ihan erilaisesta musiikista jotain mihin voi samaistua niin täysin, että ihan pelottaa. Kirjoittaako se sittenkin mun elämästä?


Maailman paineesta olenkin jo kirjoittanut. Meiltä vaaditaan paljon, mutta kuka sen sitten määrittää missä se paljon pitää tehdä.
Olenko mä jotenkin huonompi näin, että mulla on ylioppilaslakki ja that's it. No No No,onhan mulla vaikka mitä.Olen esimiestehtävissä omassa työssäni, mulla on oma asunto, auto,  ihana mies, 20 kg ylipainoa hyvin syödystä ruuasta. 
Entä jos en ookkaan varma vielä. Entä jos en kuljekkaan sillä tiellä mitä multa oletetaan. On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,vaikee hymyillä jos mikään ei innosta.


Tämähän vaikuttaa jo vähän kapinoivalta teksiltä, olenko mä kenties katkera.


Ens kerralla mä kirjoitan jotain kauniimpaa.


Ps.KEVÄT tulee takatalvesta huolimatta. Päivän pituus on jo 13,32 h

Kyllä naapurin mammat tietää!

Otsikko liittyy tulevaan tekstiini todella vähän, mä vaan todella pidän otsikosta. Oikeesti, se miten sä asennoidun naapureihisi on pelottavaa. Mulla on ainakin kaikista naapureistani joku oma päätelmäni ja mieleni naapureistani. Se kaikki vähä mitä heistä näet tai sattumalta kuulet, lisää sitä ennakkoon antamaasi profiilia. 
Naapurini eivät välttämättä ole ihannemateriaalia, mutten minäkään heille ole.Olen kuullut pahempiakin asioita, mutta hei minä asun maalla, ainoassa kerrostalossa. No okei melkein ainoassa, eikö täällä saakkaan tehdä ihan mitä vaan. EEIEIEI, päiiin vastoin. Se siitä!


Kuitenkin puhuin jo toistamiseen naapurin rouvien kanssa pihalla. Ensimäisen kerran rouva sanoi,että olet niin muuttunut, hyvä että sinut edes tuntee enää. En tiennyt mitä vanhempi rouva sillä tarkoitti. Kaiketi jotain hyvää, en vain ihan päässyt perille asiasta. Tänään toinen naapurin rouvista sanoi minulle, että me ollaan puhuttu susta jo monta kertaa, hyvä että sinua edes enää tunnistaa siksi samaksi ihmiseksi kuin sillon muuttaessanne. Olin vaihteeksi aivan puulla päähän lyöty. Vastasin kainostellen vain,että minkäs laista muutosta tarkalleen tarkoitat. Rouva vastasi vain, että me ollaan niin susta puhuttu.


Oletan naapurieni tarkoittavan kuitenkin jotain melko positiivista.Luotan silti iän tuomaan elämänkokemukseen ja uskon, ettei minua enää tunnista samaksi kuin viime elokuussa mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.


Iän tuomaan kokemukseen luotan myös isoisässäni, jonka kanssa vietän aikaa lähes joka viikko. Joka kerta hänen luonaan mietin, että miksi en ole täällä useammin. Tänne on matkaa kotoani vain 200 m. Isoisälläni olisi vielä paljon kerrottavaa minulle ja minulla olisi ennenkaikkea opittavaa häneltä vielä kirjaston verran tietoa. 
Isoisäni kertoi minulle tänään miksi mamma ei koskaan ajanut autoa. Siksi, koska oli niin loukkaantunut eräitä kertoja hänelle neuvoista joita mammalle sanoi. Nauroimme sitä tovin, mutta mammaa tuskin tuolloin on naurattanut! Isoisäni lisäsi perään, että mamma oli melkoinen jästipää vähän kuin sinäkin. Ja taas naurettiin, mutta iän tuomalla kokemuksella tuokin on ihan paikkansapitävää. Minä olen jästipää!


Rakastan niin yli kaiken tuota iän tuomaa varmuutta elämästä, hei kaikki selviää. En muista tätä itse, mutta äitini aina kertoo mamman opettaneen elämän ainutlaatuisuudesta. On elettävä joka ikinen päivä kuin se olisi viimeinen. 


Saan pidettyä tuota kaunista ajatusta hetkisen mielessäni ja sillä hetkellä arvostankin tätä kaikkea ennemmän kuin mitään. Mutta tämä meidän yhteiskunta ei anna tilaa tälle minun heikolle hetkelleni. En mene tähän aiheeseen kovin syvälle, koska yhteiskunnan haasteet saavat minut välillä ajattelmaan asioita liian.. miten sen sanoisin, ahdistuneesti.


Tekstini mielessäni oli paljon järkevämpi. En saanut niitä hienoja ajatuksia suotua tänne. Ajatukseni oli kuitenkin se, että otetaan kaikki oppi meitä vanhemilta. Ennenhän oli miehet rautaa ja laivat puuta. Tähän päivään en ota kantaa, mutta ehkä kuitenkin tarvitsemme niitä oppeja..


Sanni


ps. kevät tulee, päivän pituus tänään 12 h 25 min

Onnistumisen onni, epäonnistumisen pelko

Onnistumisen onni, epäonnistumisen pelko
Mietin niitä hetken. Molemmista tulevat tunteet ovat suuria, omalla tavallaan koukuttavia ja taas toisaalta ahdistavia. 
Miettiessäni uudemman kerran, lopetan ajattelun ja vaihdan vaihteen vapaalle. Ajattelen jotain kevyempää tänään, tarvitsen sitä!


Eräs ystäväni lähetti minulle tänään viestin: "Sanni onko murheita? Mä näin viime yönä unta, että sä jätit mut, koska ajattelin koko ajan vaan itseäni, enhän mä oo sellanen? Ethän sä mee pois?!<3" 
Viesti sai minut kylmille väreille, ystäväni ovat minulle kaikki kaikessa. En koskaan hylkäisi ystävääni. Vastasin kyynel silmissä ystävälleni: "ei, en jätä sinua ystävä pieni. Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole; sillä muista, että se mitä sinulla on nyt, se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit." 
Ystäväni olisi voinut ymmärtää sen joko niin, että aijaaha, että olen minä se itsekäs kun käsketään tollai tekemään tai niinkuin ystäväni ymmärsikin: ohjeena ihmiseltä, minulta,  joka olen ymmärtänyt miten tärkeitä kaikki mitä minun ympärillä oleva on ja sen miten joskus unelmoin siitä kumpa saisin ympärilleni ennenkaikkea tukipilareita joihin turvautua ja elämän piristeitä. 
Ystäväni vastasi: "olet ihana", siitä tiedän hänen ymmärtäneen tarkoitukseni. 


Mietin toisen ystäväni kanssa usein, että kuinka harvoin näemme. Harmittelemme sitä tovin, kunnes toteamme, että oli miten oli, pystymme aina aloittamaan siitä mihin viimeksi jäimme. Niitä ystäviä on harvassa. Olemme kyllä kyseisen ystäväni kanssa temmeltänyt läpi jos jonkun matkan. Muuttaessani pienenä kaupungista maalle tutustuimme. Olimme tiiviisti yhdessä kunnes, kuten usein tytöille käy, riitaannuimme ja vaihdoimme kavereita. Löysimme toisemme uudestaan vasta lukiossa. Huomasimme molemmat olevamme todella yksinäisiä, vailla omaa seuraa ja porukkaa. Me löysimme toisemme uudestaan. Oli ihana tulla joka päivä kouluun, koska tiesi toisen olevan sielä. Emme koskaan erityisesti muistele niitä lapsuuden hölmöilyjä ja jos muistelemme niin vain positiivisia. Nykypäivää kun ajattelen niin ystäväni on minulle kuin sielunsisko. Silloin kun minusta eniten tuntuu siltä, että maailma on musta ja seinät ahtaat olen aina saanut tunteen, etten ehkä kuitenkaan ole ainut ja yksin.


Ei tästä aiheesta kovin kevyt tullutkaan. Mutta minulle todella rakas.


Vaikka pelkäisin epäonnistuvani niin on minulla ainakin kultaakin kalliimpia ystäviä.


Nyt lähden uhmaamaan takavetoista autoani, joka on mieluummin ojassa kuin tiellä ja lähden hakemaan parhaista parhainta ystävääni töistä. 


Sä haiset, oot ainutlaatuinen
- Timon ja Pumba







Sanni

Missä on kohtuus?

Mainoksessakin kysytään: missä on kohtuus, missä menee raja? Tosin koskien hintoja, mutta minä tässä itse mietin missä menee raja, missä on kaiken kohtuus. En taaskaan saa miettiä sitä liikaa, ihan siltä varalta, ettei sisäinen filosofini pääse valloilleen. 


Mietin kohtuutta ja rajoja lähinnä siinä mikä riittää itselle ja muille. Koska olet antanut kaikkesi tai koska olit kohtuuton ja hyppäsit yli kohtuudellisten rajojen. Entä mikä on kohtuullinen määrä kannettavaa yhden ihmisen harteilla.


Niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut omasta itsekriitistäni ja siitä miten paljon itse vaadin itseltäni on paljon. Toisinaan päätän olla miettimättä asioita liikaa, elämä voittaa! Niinhän se voittaakin ja joskus ihan sata nolla! 
Minun ja muidenkin tulisi joskus katsoa peiliin, mitä Minä vaadin itseltäni, mitä minä vaadin Muilta? 


Erinnäisissä naistenlehdissä määritellään: helppo lapsi, keski helppo, vaikea tai tiukkis tyttöystävä, helppo tyttöystävä, unelma tyttöystävä. Ketä näitä määrittää, miksi yleensä tulee määrittää yhtään mitään.


Okei, mä kurkkasin perjantaina peiliin: sielä oli tää tiukkis tyttöystävä,mä tervehdin sitä ja sanoin, että tänään mä sitten valitan ihan kaikesta ja kaikki on ihan päin puuta. Sitten mä tapaan mieheni ja alotan sen. Mieheni ajattelee: ahaa tää on se Menkka-Sanni, eiku tää on nyt se Hormooneista-sekaisin-sanni. Ei EI Ei, olen mä ihan oma itseni, mutta vihainen Sanni.
Lauantai aamuna peilistä katsoi: saakolähteäshoppailemaansinunkortilla-Sanni ja sunnuntai aamuna peilissä oli joku aivan muu, joka oli juhlinut mun jaloilla 17h putkeen ja kuvitellut olevansa vielä 15 v. Ei, kyllä silloin sunnuntaina se olin ihan minä itse Sanni, joka oli lauantaina shopannut uudet kengät ja lähtenyt bailaamaan.


Miettiessäni taas kuka minä olen: niin mä olen sitä kaikkea. Olen toisinaan helppo tyttöystävä, toisinaan Hitler ja toisinaan unelma.


Mietin myös sitä silloisena sunnuntai aamuna katsoessani sitä hirviötä, joka minulla oli nenäni edessä, että missä menee kohtuus. Olin ylittänyt oman rajani kohtuuden jo monta tuntia sitten. 


Mietin rajoja ja kohtuutta muissakin määrin. Äitini sanoo minulle aina, että ihminen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Monissakin asioissa. Mä olen elämässäni saanut näitä mahdollisuuksia monia. Onneksi, elämä voittaa! 


Tässäkin asiassa minun ja ehkä monen muunkin tulisi kurkistaa peiliin ja miettiä, annanko minä muille toista mahdollisuutta, annanko minä itselleni mahdollisuuden. Taito antaa anteeksi, taito antaa mahdollisuus, taito uskoa toiseen ja itseen. Nämä taidot tahtoisin osata. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, rikkoutuva, rikkova ja koottava.

Missähän sut tehtiin? 
Tähtien tuolla puolella 
muovailtiin huolella 

Ethän sä ikinä 
kadota tuota katsetta? 
Mitähän sä vielä kantaa voit 
korkealla kun noin sä soit 
Ei mitään tuu niin painavaa 
et se sinut musertaa 

Kaunis pieni ihminen 
Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan 

Keskellä ihmettä 
Sen tajuu vasta jälkeenpäin 
Taidat aavistaa jo sen 
Yksin täytyy jokaisen 
polku mennä pimeään 
että pystyy elämään 

Kaunis pieni ihminen 
Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan 

Sä saatat selvitä 
vähin vammoin matkalla 
Ystäväsi huolehtii 
kun askelees on hatarat 
Elämässä pitää kii 
jos sen päältä putoat 

Kaunis pieni ihminen 
Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan 

Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan

Taidat aavistaa jo sen yksin täytyy jokaisen polku mennä pimeään, että pystyy elämään.

Taidan olla samaa mieltä. Joskus on mentävä alas, nähdäkseen ylös. 

Sanni



ps. ELÄMÄ VOITTAA!