10 ikävää tosiasiaa

Mitä vähemmän välität siitä, mitä muut ajattelevat, sitä paremmaksi elämäsi tulee muuttumaan.

- Elämä on/ Kimmo

Kauniit sanat ja erittäin helppo kirjoittaa. Aivan kuten, ihmisen on syötävä terveellisesti ja tupakka tappaa. NIIN helppo sanoa, mutta työ on tehtävä vain päänsisällä.

Itse huomaan joskus jopa eläväni niin, että mietin aina mitä joku tai jokin tai jotkut ajattelevat jos toimin niin tai näin. Miten ne suhtautuvat minuun sen jälkeen, entä jos, entä jos?? Äitini lupaa aina, että iän myötä se siitä. Jonain päivänä huomaat, ettet piittaa enää yhtään. Äitikin vain sanoo, tiedän sen. Sisimmissäni tunnen myös äitini ja uskon, että se on lähes meille kaikille vähän sama ongelma. MIKSI? Me ihmisethän ne paineet luodaan, yhteiskunta. On toimittava tiettyjen raamien mukaan. Onko?

Erään ystäväni äiti on tässä asiassa kerrassaan mestari. Hänen kohdallaan todella uskon siihen, että voi oikeasti elää hyvää ja nautinnollista elämää välittämättä muiden mielipiteistä. Rantakuntokin on aina hyvä niin kauan kun hänet luokitellaan valaaksi. Mahtavaa, kadehdittavaa.

Itse poljen todella suurta ristiriitaa siinä, että toisaalta olen todella vahva ja määrätietoinen ja kuitenkin mietin, että makkara täällä, makkara tuolla ja miten nyt elämäni järjestän, että se olisi "normaalin" kaavan mukainen.

Nyt kun olen saanut jo elämäntapojani muuttumaan, olisi ehkä aika muuttaa minäkuvaa. Oppia olemaan välittämättä. Kuitenkaan ihmiset tuskin piittaavat, yleisemmin se on ongelma vain omassa päässä.


Eräs nettisivu on koonut 10 tosiasiaa, joiden hyväksymisestä on hyötyä

1. Aina löytyy niitä, jotka eivät pidä sinusta

- totta, onneksi

2. Et voi muuttaa menneisyyttäsi

- ehkä siitä on vain otettava opiksi

3.Jollakulla tulee aina olemaan enemmän kuin sinulla

- hyvä sekin

4. Et pysty konrolloimaan kaikkea

- Vaikeeta, tosi vaikeeta. 

5. Tulet epäonnistumaan aina välillä

- ei se haittaa, pääasia, että yrittää uudelleen. Kaatuminenkin on hidasta eteenpäinmenoa.

6. Sadepäiviä tulee aina

- kyyneleet puhdistaa

7. Olet ainoa ihminen, joka on vastuussa onnellisuudestasi

- WAU, mutta tottahan se on. 

8. Et tule koskaan olemaan 100% valmis johonkin uuteen

- varaa epäröintiin siis on

9. Saat elämältä vain sitä mitä annat muillekkin

- vihainen ihminen saa vihaisia ihmisiä, surullinen surullisia ja iloinen iloisia. Ympäröivät ihmiset ovat siis myös itsestä kiinni

10. Nopeita ja helppoja ratkaisuja ei ole

- ojan kautta siis on välillä käytävä


Erittäin hyvät ohjeet tulevaan. 

Toivottavasti tänään ei ole kuvan mukainen päivä ystävät, NYT ON PERJANTAI!












Sanni

Muutama sana avioliitosta

"Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen

voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin,

tulee kaikki tehdyksi"

Ihana päivän aforismi, mutta samalla niiiiiin totta.

Niin se vain menee, kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta voi tehdä jotakin. Minä itse niin suurena perfektionistina koen suurta harmia silloin kun tiedän, että pitäisi tehdä jotakin, enkä vain tee. Stressi ei alkuunkaan koostu siitä, mitä teen vaan siitä, mitä olen jättänyt tekemättä. Tämä blogi on yksi sellainen, minkä unohdan usein, kunnes joku ketä tekstejäni lukaisee muistuttaa minua tämän olemassa olosta.

Minun on kai kerrotava myös hieman elämäntapamuutoksestani, josta olen tänne kirjoittanut. Totisen elämäntapamuutoksen teinkin, pääni sisällä. Olen oppinut itsestäni tämän vuoden aikana aivan valtavasti.Olen löytänyt osan paikkaa urheilijana, joka ei tervettä päivää nää. Olen myös saanut lautasmalliini oikeita asioita ja osaan kunnioittaa terveellisiä elämäntapoja. Olen myös oppinut sen, että itseltään ei voi vaatia liikaa. Jos on yrittänyt parhaansa, sen on riitettävä. Minulle loukkaantuminen lajissa vei kaiken motivaation pitkäksi ajaksi. Totaallisesti. Pysäyttävästä ja kokonaan, mutta pääasia on se, että olen taas ruodussa. Palanneena samoille tavoille kuin ennen loukkaantumista. Sehän on pääasia. Se siitä!

Haluaisin kirjoittaa muutaman sanan avioliitosta. Wikipedian antama määritelmä avioiliitolle on: Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto. No niinpäs onkin!

Henkilökohtaisesti en tiedä avioliitosta vielä mitään. Olen vain nähnyt ja kuullut, aistinut ja havainnut. Ensimäisenä avioliitosta minulle tulee mieleen lupaus. Kihlaushan on lupaus avioliitolle. Miksi lupaus? No tänä päivänä lupauksen merkitys on varmasti heikentynyt, mutta ennenhän se oli tyttärien perheille merkki siitä, että lapsi muuttaa pois kotoa ja hänen tulevaisuutensa on "taattu". Taattu sekä hyvässä, että pahassa.

Itse kihlautusin 2010 ja sain tällöin lupauksen avioliitosta. Mikäli kaikista naisista ennen vanhaan on tuntunut samalta kuin minusta silloin niin avioliitto on melko huono keksintö. Minä nimittäin pelkäsin. Pelkäsin niin, etten saanut sanaa suustani vasta kun muutaman viikon päästä, kun äitini takoi järkeä päähäni. Nyt kun asiaa ajattelee reilun kolmen vuoden jälkeen, niin onneksi, onneksi menin. Onneksi en kuunnellut ymäröiviä ihmisiä teinikihloista ja pelleilystä.

Olen saanut viettää avopuolisoni kanssa aikaa vuodesta 2007, reilu kuusi vuotta. Hänen sanoin, en ole katunut päivääkään. 

Nyt saan vihdoin sanoa, että lupaus nyt lunastetaan. Me mennään NAIMISIIN! 

"Ylin riemuni oot, mitä toivoisin,

sä kun istut mun rinnallain.

Olet kaikkeni, aarteeni kallehin.

Olet onneni, unelmain."

Romanssi

Itselläni ei kuitenkaan ole sellainen olo, että elämäni on nyt taattu hyvässä ja pahassa. Itsestäni tuntuu, että näin tämän pitikin mennä.

Olen tavannut Waltterin ollessani 11 vuotias. Olin muuttanut juuri maalle ja pulpetillani oli lappu: Alax olee Karoliina t. Wade. Lapun lisäksi pöydälläni oli kastemato. Minä määrätietoisesti sanoin, että vie tuo mato pois ja nimeni on Sanni. Kylmän viileästi jätin tämän onnettoman maalaisen kastematopojan oman onnensa nojaan. Kuitenkin muutaman kuukauden päästä tästä pojasta tuli mun poikakaveri. Mä aloin olee. En mä voinut muuta, se oli niiiiin söpö ja sitten sillä oli vielä sininen laskettelupuku. Sininen, sporttinen aaah.. 

Meidän historia ei kyllä jatkunut ihan saumattomasti sen jälkeen. Seuraavina viitenä vuotena olimme kyllä samassa koulussa, mutta ei lainkaan samassa koulussa. En edes muista huomanneeni koko poikaa. Hän kuitenkin muistaa punaiset vilkahtaneet pikkuhousuni ja muistaa vaihtuvan hiustyylini. Kamala minä, minä en muista mitään. Olisi kannattanut ostaa sininen takki.

Yhtenä elokuisena iltana kuitenkin sain mopokyydin tältä pojalta, mikä tosin päättyi siihen, kun poliisisetä kysyi Waltterilta, että mihin se kypärätön tyttö täältä takatarakalta juoksi. NO pää kolmantena jalkana karkuun tietysti. En minä ollut koskaan rikkonut lakia. Illan päätyttyä kuitenkin päätin antaa suukon kiitokseksi tästä kyydistä. Onneksi annoinkin. Nyt siitä hölmöstä mopopojasta tulee aviomieheni. Jos joku olisi silloin sanonut minulle, että tosta tulee 8 vuoden päästä sun aviomies, niin olisin kyllä nauranut.

Ei ehkä ihan turhaa meidän kappaleeksi ole muodostunut Vuosisadan rakkaustarina. 

Muistan yhä edelleen paidan, joka Waltterilla oli päällä ensimäistä kertaa kun hän oli meillä. Niken urheilullinen t-paita. Se oli se paita..

Oi miten syventysinkään tunnelmaan.. Taidankin soittaa tulevalle aviomiehelleni, että rakastan sinua.

2008

Sanni

Kun suunnitelmat eivät pidäkkään!

Nyt on monta rautaa tulessa, todella.. Selän kanssa tuleet takapakit on mahdollisesti ehkä TOIVOTTAVASTI vihdoin ohi ja huominen on salipäivä!! Ah miten olenkaan ollut turhautunut ja väsynyt.
Monta rautaa on tulessa myös työrintamalla, uus työpaikka on tuonut perhosia vatsaan oikein olan takaa. Jokainen uusi asiakas saa kädet hikoamaan ja perhoset jylläämään vatsassa, se on taas sitä epäonnistumisen pelkoa ja onnistumisen riemua, siitähän tämä elämä pitkälti koostuu.

Kolmen viikon sairastelun ja ahdistumisen jälkeen, en pelännyt mitään niin paljon kuin vaakaa. Sinne vaan hyppäsin aamulla, enkä onnekseni kovin paljon epäonnistunut. Samoilla lukemilla mennään noin suurinpiirtein kuin ennenkin loukkaantumista. En mitään suurta pudotusta voinut odottaakkaan. Haluan vaan takaisin liikkumaan sitä energiaa ei korvaa mikään!!

Toimii hyvänä taustakuvana!

Olen ollut koko pienen ikäni itselleni todella ankara,en halua epäonnistua, vaikka tiedän, että näin vaan joskus käy. Olen kuitenkin haasteiden ja epäonnistumisten ja onnistumistenkin kautta hiljalleen kovettunut: olen jo valmis ottamaan kritiikkiä (ainakin hiukan) :D, uskallan epäonnistua (ainakin hiukan) ja olen oppinut nöyryyttä ja pyytämään anteeksi. Toki niissä tarvitsen yhä edelleen oppia. Yhtä asiaa haluaisin vain oppia lisää, haluaisin ymmärtää sen, että kaikkia ei voi miellyttää, ei pidä eikä voi, kaikki ei pidä minusta,enkä minä voi pitää kaikista. Olen elämässäni tavannut ihmisen, jolta opin varmasti kantapäänkautta juurikin tätä. Hän sanoi minulle: Sanni, sä et vaan voi miellyttää kaikkia, sä et vaan voi. Hän lupasi myös, että opin sen vielä joskus. Luotan siihen.

Havahduin eilen myös hetkeksi miettimään elämääni:

Sain kerran aivan mahtavan tilaisuuden ja paikan tutustua ihmisiin ympäri Suomea. Vaikkei minusta tullutkaan sosionomia, sain sieltäkin aivan upeita muistoja. Mietin siellä olleita ihmisiä ja niitä keskusteluja usein. Voi kuinka tietäisittekään miten teitä kaipaan. Miettiessäni teitä, minua aina hymyilyttää!

En siltikään kadu hetkeäkään sitä tilannetta mikä minulla on nyt! Tämä hetki, harrastus, avoin tulevaisuus, uudet haasteet, ELÄMÄNTAPAMUUTOS, kaikki!

Yhtenä päivänä töiden jälkeen havahduin, että olin noin 1,5 h puhunut liikunnan tärkeydestä, ihanuudesta, koukuttavuudesta, valmentajastani, koko hommasta asiakkaalleni. En edes ymmärtänyt olla hiljaa! Kun tähän juttuun pääsee kiinni, niin sitä ei vaan voi lopettaa!

Palautusjuoman tärkeyttä unohtamatta!

Hyvää ja energistä viikkoa!

Sanni :)

Hiljaa hyvää tulee!

Takana monta rankkaa päivää selkäsairaana, se on outoa miten sitä vasta sitten kun jotain tapahtuu, oppii arvostamaan sitä mitä itsellä on tai miten itsestäänselvänä joitain asioita pitää!
Itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia selän kanssa, kunnes pari viikkoa sitten sunnuntaina treenatessani PT:n kanssa loukkasin sen.
Nämä kaksi viikkoa selkäpotilaana kera kolmiolääkkeiden osaan taas arvostaa terveyttä. 

Salittomat päivät ja pieni hengähdys on kuitenkin tehnyt keholle hyvää, vaikka kevään tavoitteet ovat hieman olleet jäähyllä. 

Personal trainer haaveeni on päässyt jo pienimuotoiseen nousuun, minulla on yksi oma valmennettava, siskoni. Meillä onkin tulossa kesällä monta pitkää yhteistä iltaa juoksuharrastuksen parissa, sitä varten onkin hommattu uudet tossut. Mieheni aina sanoo, että työvälineiden on oltava hyvät, jotta työ sujuu. Lenkkarit on työväline, eikä niistä kannata säästää! ;)

Itse kärsin todella pahasta itsekritiikistä ja liiallisesta ajattemisesta, tästä johtuen elämäntapamuutos tuntuu välillä mahdottomalta. Paniikkiaamuina, jolloin ei ole aikaa valita vaatteita, saattaa huomata positiivisia-negatiivisia asioita. Tänään huomasin vasta koulussa laittaneeni aivan liian suuret housut jalkaan. Koulussa kaveritkin sanoivat, että sinnehän mahtuisi toinenkin Sanni, se tuntui todella hyvältä.

Ei pitäisi säästellä sanojaan, vaan muistaa sanoa ihania ja positiivisia asioita lähimillemme. Niin pieni sanoma tekee niiiin paljon sille, ketä sen asian kanssa kamppailee.

Ihanaa koko muutoksessa on ollut itselle se, miten paljon olen löytänyt uusia ruokatottumuksia ja uusia makuelämyksiä!!

NAM!

Sanni 

PS. Laiva on turvassa satamassa,
mutta eihän laivaa rakennettu satamassa olemaan.
Ihminen on tänään turvassa huomiselta,
mutta eihän ihmistäkään luotu huomenna elämään

ELETÄÄN SIIS TÄNÄÄN!

pps. Maanantaina vihdoin paluu salille, sen jälkeen vain taivas on rajana

Tervetuloa minun salaisuuteeni!

Tänään aamulla tajusin sen, mua ei voi enää pysäyttää mikään, jotta onnistun mun  on jaettava mun salaisuus, kerrottava kuka olen ja mitä teen ja miksi. Kuulostaa hirveen pelottavalta, mut pelottavaa se onkin: ELÄMÄNTAPAMUUTOS!
6.9.2012 aamulla päätin, että nyt tähän tulee loppu. Ymmärsin etten selviä siitä ihan omin avuin ja sain Auran Sun Salista apua

Moi Sanni,

Kiitos viestistäsi. 

Onnistuu ilman muuta,

Pääsetkö käymään Auran Sun salille huomenna

perjantaina klo 18.30 niin katsotaan

juuri sinulle sopiva paketti.

Marko

Ensimäinen ajatus mikä minulle tuli, APUA MIES! Mennessäni kyseisenä perjantaina salille ajattelin, että pyörryn. Mua jännitti ihan hirveesti. Marko oli heti siinä neuvonnassa, tosi mukava ja iloinen mies. Keskusteltiin noin tunti ja sen tunnin jälkeen olin jo mielessäni päättänyt, ettei paluuta enää ole!

Olen siitä päivästä lähtien saanut valmentajaltani mielettömän määrän apua, ohjeita, tukea ihan jokaiseen asiaaan mistä olen hänelle puhunut. 

Olen Markon ohjeilla jäänyt täydellisesti koukkuun liikuntaan, enkä enää luopuisi siitä millään.
Elämäntapamuutoksessa vaan ei ole pelkästään kyse liikunnan määrästä, syöminen ja jääkaapin sisältö tulee olla hyvin paljon erillainen. Itselläni arki toimii hyvin, mutta kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa tilanteissa olen täysin patti tilanteessa: sen tähden jaan salaisuuteni nyt!

JOTTA pääsisin haluamaani tavoitteeseen ja toivottuihin tuloksiin en voi juoda paria lasia viiniä ja syödä vähän sipsejä, en voi mennä leffaan 2 kg karkkipussin kanssa yms. Niihin hetkiin, syntymäpäiviin, illanistujaisiin, shoppailureissuihin, niihin kaikkiin tarvitsen ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää. Tämä asia saattaa tuntua pinnalliselta ja hullulta: punnita nyt kaikki ruoka ja mitä nyt yks lasi viiniä. EI nyt on kieltäydyttävä! EI se silti tarkoita, etten koskaan joisi lasia viiniä, mutta en tee sitä nyt!

Haluaisin rohkaista myös muita, ketkä kamppailee näiden asioiden kanssa. Ajattelin ensin, että teen tätä hiljaisuudessa yksinään, muttei se toimi niin.Aion tästä lähin rohkeasti kertoa miten minulla sujuu, millaisiin tuloksiin olen päässyt, mitkä asiat ovat epäonnistuneet.
Nyt olen sanonut tämän ääneen, kirjoittanut sen tänne, aion sanoa myös mennessäni kylään tai jos meille tulee joku kylään, että mulla on tässä nyt nämä minun eväät, te saatte tätä. Se on vain tehtävä!

Olen tästä kaikesta hulluudesta huolimatta ihan oma itseni!
Kannatan JOKAISELLE, joka painii näiden asioiden kanssa, että hakekaa itsellenne valmentaja, joku joka tsemppaa teitä eteenpäin. Markon tuki on ollut mulle korvaamatonta, ja projekti jatkuu!

Suurin osa projektista tehdään päänsisällä, nyt mulla on kaikki mahdollisuudet onnistua!
Oma unelmani on olla joskus Markon tilalla kertomassa miten itse tein muutoksen ja miten mun ohjeilla myös joku toinen pystyisi siihen. On oltava vain rohkea ja pitää pintansa!
Aion nyt jatkaa blogiini tietoja etenemisestäni, saa lukea jos kiinnostaa, mut ei ol pakko ;)


Kaikilla on joku oma salainen haave, mun haave on olla joskus todella kovassa kunnossa oleva Personal Trainer, mikä on sun haave?



ps. Mitäs sanoisitte jos otettaisiin 15 kg läskiä pois?


pps. Jos joku toinen tuntee nyt palavan himon sydämessään lähteä treenaamaan ja mukaan elämäntapamuutokseen mä olen ainakin 111000% tukena!

Kaveria ei jätetä!

Sanni