Hiljaa hyvää tulee!

Takana monta rankkaa päivää selkäsairaana, se on outoa miten sitä vasta sitten kun jotain tapahtuu, oppii arvostamaan sitä mitä itsellä on tai miten itsestäänselvänä joitain asioita pitää!
Itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia selän kanssa, kunnes pari viikkoa sitten sunnuntaina treenatessani PT:n kanssa loukkasin sen.
Nämä kaksi viikkoa selkäpotilaana kera kolmiolääkkeiden osaan taas arvostaa terveyttä. 

Salittomat päivät ja pieni hengähdys on kuitenkin tehnyt keholle hyvää, vaikka kevään tavoitteet ovat hieman olleet jäähyllä. 

Personal trainer haaveeni on päässyt jo pienimuotoiseen nousuun, minulla on yksi oma valmennettava, siskoni. Meillä onkin tulossa kesällä monta pitkää yhteistä iltaa juoksuharrastuksen parissa, sitä varten onkin hommattu uudet tossut. Mieheni aina sanoo, että työvälineiden on oltava hyvät, jotta työ sujuu. Lenkkarit on työväline, eikä niistä kannata säästää! ;)

Itse kärsin todella pahasta itsekritiikistä ja liiallisesta ajattemisesta, tästä johtuen elämäntapamuutos tuntuu välillä mahdottomalta. Paniikkiaamuina, jolloin ei ole aikaa valita vaatteita, saattaa huomata positiivisia-negatiivisia asioita. Tänään huomasin vasta koulussa laittaneeni aivan liian suuret housut jalkaan. Koulussa kaveritkin sanoivat, että sinnehän mahtuisi toinenkin Sanni, se tuntui todella hyvältä.

Ei pitäisi säästellä sanojaan, vaan muistaa sanoa ihania ja positiivisia asioita lähimillemme. Niin pieni sanoma tekee niiiin paljon sille, ketä sen asian kanssa kamppailee.

Ihanaa koko muutoksessa on ollut itselle se, miten paljon olen löytänyt uusia ruokatottumuksia ja uusia makuelämyksiä!!

NAM!

Sanni 

PS. Laiva on turvassa satamassa,
mutta eihän laivaa rakennettu satamassa olemaan.
Ihminen on tänään turvassa huomiselta,
mutta eihän ihmistäkään luotu huomenna elämään

ELETÄÄN SIIS TÄNÄÄN!

pps. Maanantaina vihdoin paluu salille, sen jälkeen vain taivas on rajana