Sanni, kolmen lapsen äiti ja korkeakouluopiskelija

Oma kuva
Olen kolmen lapsen äiti, opiskelen haaveammattiani sairaanhoitajaksi Rakastan luonnossa liikkumista ja rakastan kaikkia runoja, aforismeja ja voimasanoja. Kaunein valo loistaa toisillekkin.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kun suunnitelmat eivät pidäkkään!

Nyt on monta rautaa tulessa, todella.. Selän kanssa tuleet takapakit on mahdollisesti ehkä TOIVOTTAVASTI vihdoin ohi ja huominen on salipäivä!! Ah miten olenkaan ollut turhautunut ja väsynyt.
Monta rautaa on tulessa myös työrintamalla, uus työpaikka on tuonut perhosia vatsaan oikein olan takaa. Jokainen uusi asiakas saa kädet hikoamaan ja perhoset jylläämään vatsassa, se on taas sitä epäonnistumisen pelkoa ja onnistumisen riemua, siitähän tämä elämä pitkälti koostuu.

Kolmen viikon sairastelun ja ahdistumisen jälkeen, en pelännyt mitään niin paljon kuin vaakaa. Sinne vaan hyppäsin aamulla, enkä onnekseni kovin paljon epäonnistunut. Samoilla lukemilla mennään noin suurinpiirtein kuin ennenkin loukkaantumista. En mitään suurta pudotusta voinut odottaakkaan. Haluan vaan takaisin liikkumaan sitä energiaa ei korvaa mikään!!

Toimii hyvänä taustakuvana!

Olen ollut koko pienen ikäni itselleni todella ankara,en halua epäonnistua, vaikka tiedän, että näin vaan joskus käy. Olen kuitenkin haasteiden ja epäonnistumisten ja onnistumistenkin kautta hiljalleen kovettunut: olen jo valmis ottamaan kritiikkiä (ainakin hiukan) :D, uskallan epäonnistua (ainakin hiukan) ja olen oppinut nöyryyttä ja pyytämään anteeksi. Toki niissä tarvitsen yhä edelleen oppia. Yhtä asiaa haluaisin vain oppia lisää, haluaisin ymmärtää sen, että kaikkia ei voi miellyttää, ei pidä eikä voi, kaikki ei pidä minusta,enkä minä voi pitää kaikista. Olen elämässäni tavannut ihmisen, jolta opin varmasti kantapäänkautta juurikin tätä. Hän sanoi minulle: Sanni, sä et vaan voi miellyttää kaikkia, sä et vaan voi. Hän lupasi myös, että opin sen vielä joskus. Luotan siihen.

Havahduin eilen myös hetkeksi miettimään elämääni:

Sain kerran aivan mahtavan tilaisuuden ja paikan tutustua ihmisiin ympäri Suomea. Vaikkei minusta tullutkaan sosionomia, sain sieltäkin aivan upeita muistoja. Mietin siellä olleita ihmisiä ja niitä keskusteluja usein. Voi kuinka tietäisittekään miten teitä kaipaan. Miettiessäni teitä, minua aina hymyilyttää!

En siltikään kadu hetkeäkään sitä tilannetta mikä minulla on nyt! Tämä hetki, harrastus, avoin tulevaisuus, uudet haasteet, ELÄMÄNTAPAMUUTOS, kaikki!

Yhtenä päivänä töiden jälkeen havahduin, että olin noin 1,5 h puhunut liikunnan tärkeydestä, ihanuudesta, koukuttavuudesta, valmentajastani, koko hommasta asiakkaalleni. En edes ymmärtänyt olla hiljaa! Kun tähän juttuun pääsee kiinni, niin sitä ei vaan voi lopettaa!






Palautusjuoman tärkeyttä unohtamatta!



Hyvää ja energistä viikkoa!

Sanni :)

torstai 7. helmikuuta 2013

Hiljaa hyvää tulee!

Takana monta rankkaa päivää selkäsairaana, se on outoa miten sitä vasta sitten kun jotain tapahtuu, oppii arvostamaan sitä mitä itsellä on tai miten itsestäänselvänä joitain asioita pitää!
Itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia selän kanssa, kunnes pari viikkoa sitten sunnuntaina treenatessani PT:n kanssa loukkasin sen.
Nämä kaksi viikkoa selkäpotilaana kera kolmiolääkkeiden osaan taas arvostaa terveyttä. 

Salittomat päivät ja pieni hengähdys on kuitenkin tehnyt keholle hyvää, vaikka kevään tavoitteet ovat hieman olleet jäähyllä. 

Personal trainer haaveeni on päässyt jo pienimuotoiseen nousuun, minulla on yksi oma valmennettava, siskoni. Meillä onkin tulossa kesällä monta pitkää yhteistä iltaa juoksuharrastuksen parissa, sitä varten onkin hommattu uudet tossut. Mieheni aina sanoo, että työvälineiden on oltava hyvät, jotta työ sujuu. Lenkkarit on työväline, eikä niistä kannata säästää! ;)






Itse kärsin todella pahasta itsekritiikistä ja liiallisesta ajattemisesta, tästä johtuen elämäntapamuutos tuntuu välillä mahdottomalta. Paniikkiaamuina, jolloin ei ole aikaa valita vaatteita, saattaa huomata positiivisia-negatiivisia asioita. Tänään huomasin vasta koulussa laittaneeni aivan liian suuret housut jalkaan. Koulussa kaveritkin sanoivat, että sinnehän mahtuisi toinenkin Sanni, se tuntui todella hyvältä.
Ei pitäisi säästellä sanojaan, vaan muistaa sanoa ihania ja positiivisia asioita lähimillemme. Niin pieni sanoma tekee niiiin paljon sille, ketä sen asian kanssa kamppailee.




Ihanaa koko muutoksessa on ollut itselle se, miten paljon olen löytänyt uusia ruokatottumuksia ja uusia makuelämyksiä!!




NAM!




Sanni 


PS. Laiva on turvassa satamassa,
mutta eihän laivaa rakennettu satamassa olemaan.
Ihminen on tänään turvassa huomiselta,
mutta eihän ihmistäkään luotu huomenna elämään


ELETÄÄN SIIS TÄNÄÄN!

pps. Maanantaina vihdoin paluu salille, sen jälkeen vain taivas on rajana