Sinä ystävä

Minun ei yleensä tarvitse lähteä kovin kauas kun ajaudun omiin ajatuksiini. Ajattelu joskus onkin suurin vihamieheni. Joskus minusta tuntuu, että miksi edes yleensä ajattelen. Huomatessani taas, että ajattelen ja ajattelen liikaakin tarvitsen ystävän, vertaistuen ja ymmärtäjän.

Ollessani koulussa vertaistuen määrä on valtava, välillä jopa ryövymme negatiivisuuden pauloissa. Silti olemme yhdessä, me suuri ryhmä erilaisia ihmisiä ympäri Suomea. Mikä rikkaus onkaan olla tässä näiden erilaisten ihmisten ympärillä.

Täällä koulussa olen kokenut pienessä ajassa jo paljon: ystävääni lainatakseni: olen ollut turistimatkalla Pieksämäen uimahallissa, jossa samassa saunassa oli ihmisiä Kaustiselta, Savosta, Tampereelta ja Turusta. Sehän oli oikeaa ulkomaanmatkailua. Olen myös oppinut paljon itsestäni, kuka minä olen ja miksi näitä asioita teen. Olen sen lisäksi oppinut arvostamaan ennenkaikkea sitä, mitä minulla on kotona ja sitä miten sain tieni kivuttua tänne. En usko sen olleen vain omaa onneani, uskon että sillä on varmasti jokin merkitys.

Toista ystävääni lainatakseni olimme tänään naisten saunavuorolla ja jaoimme vertaistukea myös rakkauselämistämme. Saunan jälkeen ystäväni totesi, että oli melko mielenkiintoista, että meitä oli saunassa: yksi eronnut, kaksi sinkkua, yksi naimisissa ja yksi kihloissa. Muita sielä ei sitten ollutkaan. Kaikilla meillä oli omat tarinamme ja näiden myötä taasen vertaistuki on valtava.

Palatakseni ajatuksiini, tällä ystäviltä ja koulusta saamallani vertaistuella huomaan, että me jokainen täydennetään täällä toisiamme. Me tarvitaan toisiamme!



Sanni

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni. - Albert Camus




.

Kaikella on oltava rajansa

Kuka vetää rajan siihen, mikä riittää itselle. Entä mikä rajaa sen mikä riittää toisille. Onko toisille edes mitään riitettävää. Minkä tähden asioita yleensä edes tehdään.

Tarvitsisin itselleni välillä jonkun muistuttamaan siitä, että miksi asioita oikeasti teen. Tottahan on, että kaikki mitä elämässään tekee ei voi olla mieluista. Onko jollain? On kai, mutta mitä ihmettä hän oikeen sitten tekee. Useinhan ihmiset sanovat, että olen onneni kukkuloilla tai, että mikään ei voisi olla paremmin. Ovatko nämä tunteet hetkellisiä, vai sulkevatko ihmiset siksi aikaa kaiken muun ja keskittyvät siihen onneen.

Itse ainakin olen joka päivä jostakin onnellinen, mutta silti yleisesti suoritan jotakin tai pyrin tekemään sen onnenkin jollain tavalla onnellisemmaksi. Milloin sitten opin tyytymään siihen, mitä itse teen ja miten asioista suoriudun. Isääni lainatakseni: "Ihmiselle on riitettävä se, että tietää itse yrittäneensä kaikkensa." Se on kaunis neuvo ja tottakin vielä. Entä sitten kun on itse yrittänyt parhaansa ja silti tulee huonoon lopputulokseen, olenko sitten riittämätön? Äitini varmasti sanoisi sitten, että: "Käy lenkillä ja ajattele asiaa uudestaan nukkuttuasi asian yli."  Se tepsii aina, vaikkakin illalla tuntuu haasteelliselta.

On vain tärkeää muistuttaa välillä itselleen,että jokaisella on omat vahvuutensa ja resurssinsa.
.. ja sitä paitsi, ei kaikkea edes aina tarvitse tietää ja osata koska,

                   Tietämättömyytensä tietäminen on tiedon korkein aste. - Laozi

Sanni

Rakkaus on kaikki mitä tarvitset, mutta hieman vessapaperia silloin tällöin ei liene haitaksi.

Voi rakkautta, se niin vaikuttava ja suuri voima. Ei kuitenkaan niin suuri kuin raha, vai? Rahahan hallitsee sentään maailmaa. Vai hallisteeko?

No kyllä minusta ainakin niin tuntuu asioiden laidan olevan

             Rakkaus on kaikki mitä tarvitset, mutta hieman vessapaperia silloin tällöin ei liene haitaksi.
  
Näinhän asia juuri on, eikä pelkästään rakkaudella sitä wc paperia kaupasta saa, tietysti jollei satu rakastamaan kauppias Vesa Keskistä.

Hymyillään

Kuinka toinen ihminen vaikuttaakin sinuun niin paljon. Mikä onkaan sen merkitys mitä muut tekevät tai ajattelevat.

Elämässä sitä tekee miljoonia päätöksiä joka ikinen päivä huomaamattaankin ja silti pitäisi olla selkä suorana ottamaan vastaan niitä kaikkia seurauksia mitä päätökset tuovat mukanaan. Aamulla heti ensimmäisenä päätät, että jaksaisko sitä herätä vaiko eikö jaksais. Mitä varmemmin sinä päätät nousta. Seuraavana taistelet vaatekaappisi kanssa ja taas päätät mitä laitat päälle. Pohja-ajatuksena se minne olen menossa, keitä sielä on, millainen olo sinulla on itsellä ja mitä oletkaan päättänyt aikoinaan sinne ostaa.

Noh, sitten kun olet kaikki arkipäiväiset päätöksesi jo tehnyt hampaiden pesuun asti niin miehesi herää ja tulee tervehtimään sinua. Hän tokaisee sinulle, että onpas sinulla kauniit vaatteet. Sinä vähän punastelet ja mielesi on hyvä. Lähdet hymyillen töihin. Onneksi aamuinen reaktio oli positiivinen.

Jos sen sijaan aamuinen kommentti olisi ollut negatiivinen päiväsi ei olisi käynnistynyt ihan tämän kaltaisesti. Mitä luultavimmin olisit mennyt ovet paukkuen vaihtamaan asusi ja huomannut, että sinulle tuleekin kiire töihin ja hermostut. Et ehdi enää juoksemaan bussipysäkille vaan joudut lähtemään autolla. Se siitä eko päivästä.

Miten pieni asia vaikuttikin meihin? Teimme kaiken alusta ja päivämme järjestelyt oli tehtävä uudestaan.

Entä sitten pitkällä mittakaavalla ajaudumme tilanteisiin missä nyt olemme. Missä olisinkaan nyt jos olisin tehnyt asiat toisin jos noinkin pienet asiat vaikuttavat päiviemme kulkuun. On tämä elämä niin arvaamaton. Ketä näistä päätöksistä sitten kiittää tai päinvastoin raivoaa. Itselleen kai.

Aina kun päätän (yleensä aamuisin) olevani tänään hyvä ihminen ja mennä eko tekona bussilla ja hymyillä vastaantulevalle mummolle asiat menevät juuri päin vastoin. Parempi olla päättämättä.

Minusta Carl Sandsberg kokoaa elämän tiiviisti: Elämä on sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket
Näin se on, ei parane antaa kaikkien pikku juttujen vaikuttaa omaan elämään. Jokainen kuorii sipulinsa ihan itse ja toiset itkevät enemmän ja toiset vähemmän senkin päätöksen tekee ihan itse.

Sanni



Ps. Hymyillään