Minun ei yleensä tarvitse lähteä kovin kauas kun ajaudun omiin ajatuksiini. Ajattelu joskus onkin suurin vihamieheni. Joskus minusta tuntuu, että miksi edes yleensä ajattelen. Huomatessani taas, että ajattelen ja ajattelen liikaakin tarvitsen ystävän, vertaistuen ja ymmärtäjän.
Ollessani koulussa vertaistuen määrä on valtava, välillä jopa ryövymme negatiivisuuden pauloissa. Silti olemme yhdessä, me suuri ryhmä erilaisia ihmisiä ympäri Suomea. Mikä rikkaus onkaan olla tässä näiden erilaisten ihmisten ympärillä.
Täällä koulussa olen kokenut pienessä ajassa jo paljon: ystävääni lainatakseni: olen ollut turistimatkalla Pieksämäen uimahallissa, jossa samassa saunassa oli ihmisiä Kaustiselta, Savosta, Tampereelta ja Turusta. Sehän oli oikeaa ulkomaanmatkailua. Olen myös oppinut paljon itsestäni, kuka minä olen ja miksi näitä asioita teen. Olen sen lisäksi oppinut arvostamaan ennenkaikkea sitä, mitä minulla on kotona ja sitä miten sain tieni kivuttua tänne. En usko sen olleen vain omaa onneani, uskon että sillä on varmasti jokin merkitys.
Toista ystävääni lainatakseni olimme tänään naisten saunavuorolla ja jaoimme vertaistukea myös rakkauselämistämme. Saunan jälkeen ystäväni totesi, että oli melko mielenkiintoista, että meitä oli saunassa: yksi eronnut, kaksi sinkkua, yksi naimisissa ja yksi kihloissa. Muita sielä ei sitten ollutkaan. Kaikilla meillä oli omat tarinamme ja näiden myötä taasen vertaistuki on valtava.
Palatakseni ajatuksiini, tällä ystäviltä ja koulusta saamallani vertaistuella huomaan, että me jokainen täydennetään täällä toisiamme. Me tarvitaan toisiamme!
Sanni
Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni. - Albert Camus
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti