Hymyillään

Kuinka toinen ihminen vaikuttaakin sinuun niin paljon. Mikä onkaan sen merkitys mitä muut tekevät tai ajattelevat.

Elämässä sitä tekee miljoonia päätöksiä joka ikinen päivä huomaamattaankin ja silti pitäisi olla selkä suorana ottamaan vastaan niitä kaikkia seurauksia mitä päätökset tuovat mukanaan. Aamulla heti ensimmäisenä päätät, että jaksaisko sitä herätä vaiko eikö jaksais. Mitä varmemmin sinä päätät nousta. Seuraavana taistelet vaatekaappisi kanssa ja taas päätät mitä laitat päälle. Pohja-ajatuksena se minne olen menossa, keitä sielä on, millainen olo sinulla on itsellä ja mitä oletkaan päättänyt aikoinaan sinne ostaa.

Noh, sitten kun olet kaikki arkipäiväiset päätöksesi jo tehnyt hampaiden pesuun asti niin miehesi herää ja tulee tervehtimään sinua. Hän tokaisee sinulle, että onpas sinulla kauniit vaatteet. Sinä vähän punastelet ja mielesi on hyvä. Lähdet hymyillen töihin. Onneksi aamuinen reaktio oli positiivinen.

Jos sen sijaan aamuinen kommentti olisi ollut negatiivinen päiväsi ei olisi käynnistynyt ihan tämän kaltaisesti. Mitä luultavimmin olisit mennyt ovet paukkuen vaihtamaan asusi ja huomannut, että sinulle tuleekin kiire töihin ja hermostut. Et ehdi enää juoksemaan bussipysäkille vaan joudut lähtemään autolla. Se siitä eko päivästä.

Miten pieni asia vaikuttikin meihin? Teimme kaiken alusta ja päivämme järjestelyt oli tehtävä uudestaan.

Entä sitten pitkällä mittakaavalla ajaudumme tilanteisiin missä nyt olemme. Missä olisinkaan nyt jos olisin tehnyt asiat toisin jos noinkin pienet asiat vaikuttavat päiviemme kulkuun. On tämä elämä niin arvaamaton. Ketä näistä päätöksistä sitten kiittää tai päinvastoin raivoaa. Itselleen kai.

Aina kun päätän (yleensä aamuisin) olevani tänään hyvä ihminen ja mennä eko tekona bussilla ja hymyillä vastaantulevalle mummolle asiat menevät juuri päin vastoin. Parempi olla päättämättä.

Minusta Carl Sandsberg kokoaa elämän tiiviisti: Elämä on sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket
Näin se on, ei parane antaa kaikkien pikku juttujen vaikuttaa omaan elämään. Jokainen kuorii sipulinsa ihan itse ja toiset itkevät enemmän ja toiset vähemmän senkin päätöksen tekee ihan itse.

Sanni



Ps. Hymyillään