Kaikella on oltava rajansa

Kuka vetää rajan siihen, mikä riittää itselle. Entä mikä rajaa sen mikä riittää toisille. Onko toisille edes mitään riitettävää. Minkä tähden asioita yleensä edes tehdään.

Tarvitsisin itselleni välillä jonkun muistuttamaan siitä, että miksi asioita oikeasti teen. Tottahan on, että kaikki mitä elämässään tekee ei voi olla mieluista. Onko jollain? On kai, mutta mitä ihmettä hän oikeen sitten tekee. Useinhan ihmiset sanovat, että olen onneni kukkuloilla tai, että mikään ei voisi olla paremmin. Ovatko nämä tunteet hetkellisiä, vai sulkevatko ihmiset siksi aikaa kaiken muun ja keskittyvät siihen onneen.

Itse ainakin olen joka päivä jostakin onnellinen, mutta silti yleisesti suoritan jotakin tai pyrin tekemään sen onnenkin jollain tavalla onnellisemmaksi. Milloin sitten opin tyytymään siihen, mitä itse teen ja miten asioista suoriudun. Isääni lainatakseni: "Ihmiselle on riitettävä se, että tietää itse yrittäneensä kaikkensa." Se on kaunis neuvo ja tottakin vielä. Entä sitten kun on itse yrittänyt parhaansa ja silti tulee huonoon lopputulokseen, olenko sitten riittämätön? Äitini varmasti sanoisi sitten, että: "Käy lenkillä ja ajattele asiaa uudestaan nukkuttuasi asian yli."  Se tepsii aina, vaikkakin illalla tuntuu haasteelliselta.

On vain tärkeää muistuttaa välillä itselleen,että jokaisella on omat vahvuutensa ja resurssinsa.
.. ja sitä paitsi, ei kaikkea edes aina tarvitse tietää ja osata koska,

                   Tietämättömyytensä tietäminen on tiedon korkein aste. - Laozi

Sanni