Mietin niitä hetken. Molemmista tulevat tunteet ovat suuria, omalla tavallaan koukuttavia ja taas toisaalta ahdistavia.
Miettiessäni uudemman kerran, lopetan ajattelun ja vaihdan vaihteen vapaalle. Ajattelen jotain kevyempää tänään, tarvitsen sitä!
Eräs ystäväni lähetti minulle tänään viestin: "Sanni onko murheita? Mä näin viime yönä unta, että sä jätit mut, koska ajattelin koko ajan vaan itseäni, enhän mä oo sellanen? Ethän sä mee pois?!<3"
Viesti sai minut kylmille väreille, ystäväni ovat minulle kaikki kaikessa. En koskaan hylkäisi ystävääni. Vastasin kyynel silmissä ystävälleni: "ei, en jätä sinua ystävä pieni. Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole; sillä muista, että se mitä sinulla on nyt, se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit."
Ystäväni olisi voinut ymmärtää sen joko niin, että aijaaha, että olen minä se itsekäs kun käsketään tollai tekemään tai niinkuin ystäväni ymmärsikin: ohjeena ihmiseltä, minulta, joka olen ymmärtänyt miten tärkeitä kaikki mitä minun ympärillä oleva on ja sen miten joskus unelmoin siitä kumpa saisin ympärilleni ennenkaikkea tukipilareita joihin turvautua ja elämän piristeitä.
Ystäväni vastasi: "olet ihana", siitä tiedän hänen ymmärtäneen tarkoitukseni.
Mietin toisen ystäväni kanssa usein, että kuinka harvoin näemme. Harmittelemme sitä tovin, kunnes toteamme, että oli miten oli, pystymme aina aloittamaan siitä mihin viimeksi jäimme. Niitä ystäviä on harvassa. Olemme kyllä kyseisen ystäväni kanssa temmeltänyt läpi jos jonkun matkan. Muuttaessani pienenä kaupungista maalle tutustuimme. Olimme tiiviisti yhdessä kunnes, kuten usein tytöille käy, riitaannuimme ja vaihdoimme kavereita. Löysimme toisemme uudestaan vasta lukiossa. Huomasimme molemmat olevamme todella yksinäisiä, vailla omaa seuraa ja porukkaa. Me löysimme toisemme uudestaan. Oli ihana tulla joka päivä kouluun, koska tiesi toisen olevan sielä. Emme koskaan erityisesti muistele niitä lapsuuden hölmöilyjä ja jos muistelemme niin vain positiivisia. Nykypäivää kun ajattelen niin ystäväni on minulle kuin sielunsisko. Silloin kun minusta eniten tuntuu siltä, että maailma on musta ja seinät ahtaat olen aina saanut tunteen, etten ehkä kuitenkaan ole ainut ja yksin.
Ei tästä aiheesta kovin kevyt tullutkaan. Mutta minulle todella rakas.
Vaikka pelkäisin epäonnistuvani niin on minulla ainakin kultaakin kalliimpia ystäviä.
Nyt lähden uhmaamaan takavetoista autoani, joka on mieluummin ojassa kuin tiellä ja lähden hakemaan parhaista parhainta ystävääni töistä.
Sä haiset, oot ainutlaatuinen
- Timon ja Pumba
Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti