Missä on kohtuus?

Mainoksessakin kysytään: missä on kohtuus, missä menee raja? Tosin koskien hintoja, mutta minä tässä itse mietin missä menee raja, missä on kaiken kohtuus. En taaskaan saa miettiä sitä liikaa, ihan siltä varalta, ettei sisäinen filosofini pääse valloilleen. 


Mietin kohtuutta ja rajoja lähinnä siinä mikä riittää itselle ja muille. Koska olet antanut kaikkesi tai koska olit kohtuuton ja hyppäsit yli kohtuudellisten rajojen. Entä mikä on kohtuullinen määrä kannettavaa yhden ihmisen harteilla.


Niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut omasta itsekriitistäni ja siitä miten paljon itse vaadin itseltäni on paljon. Toisinaan päätän olla miettimättä asioita liikaa, elämä voittaa! Niinhän se voittaakin ja joskus ihan sata nolla! 
Minun ja muidenkin tulisi joskus katsoa peiliin, mitä Minä vaadin itseltäni, mitä minä vaadin Muilta? 


Erinnäisissä naistenlehdissä määritellään: helppo lapsi, keski helppo, vaikea tai tiukkis tyttöystävä, helppo tyttöystävä, unelma tyttöystävä. Ketä näitä määrittää, miksi yleensä tulee määrittää yhtään mitään.


Okei, mä kurkkasin perjantaina peiliin: sielä oli tää tiukkis tyttöystävä,mä tervehdin sitä ja sanoin, että tänään mä sitten valitan ihan kaikesta ja kaikki on ihan päin puuta. Sitten mä tapaan mieheni ja alotan sen. Mieheni ajattelee: ahaa tää on se Menkka-Sanni, eiku tää on nyt se Hormooneista-sekaisin-sanni. Ei EI Ei, olen mä ihan oma itseni, mutta vihainen Sanni.
Lauantai aamuna peilistä katsoi: saakolähteäshoppailemaansinunkortilla-Sanni ja sunnuntai aamuna peilissä oli joku aivan muu, joka oli juhlinut mun jaloilla 17h putkeen ja kuvitellut olevansa vielä 15 v. Ei, kyllä silloin sunnuntaina se olin ihan minä itse Sanni, joka oli lauantaina shopannut uudet kengät ja lähtenyt bailaamaan.


Miettiessäni taas kuka minä olen: niin mä olen sitä kaikkea. Olen toisinaan helppo tyttöystävä, toisinaan Hitler ja toisinaan unelma.


Mietin myös sitä silloisena sunnuntai aamuna katsoessani sitä hirviötä, joka minulla oli nenäni edessä, että missä menee kohtuus. Olin ylittänyt oman rajani kohtuuden jo monta tuntia sitten. 


Mietin rajoja ja kohtuutta muissakin määrin. Äitini sanoo minulle aina, että ihminen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Monissakin asioissa. Mä olen elämässäni saanut näitä mahdollisuuksia monia. Onneksi, elämä voittaa! 


Tässäkin asiassa minun ja ehkä monen muunkin tulisi kurkistaa peiliin ja miettiä, annanko minä muille toista mahdollisuutta, annanko minä itselleni mahdollisuuden. Taito antaa anteeksi, taito antaa mahdollisuus, taito uskoa toiseen ja itseen. Nämä taidot tahtoisin osata. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, rikkoutuva, rikkova ja koottava.

Missähän sut tehtiin? 
Tähtien tuolla puolella 
muovailtiin huolella 

Ethän sä ikinä 
kadota tuota katsetta? 
Mitähän sä vielä kantaa voit 
korkealla kun noin sä soit 
Ei mitään tuu niin painavaa 
et se sinut musertaa 

Kaunis pieni ihminen 
Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan 

Keskellä ihmettä 
Sen tajuu vasta jälkeenpäin 
Taidat aavistaa jo sen 
Yksin täytyy jokaisen 
polku mennä pimeään 
että pystyy elämään 

Kaunis pieni ihminen 
Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan 

Sä saatat selvitä 
vähin vammoin matkalla 
Ystäväsi huolehtii 
kun askelees on hatarat 
Elämässä pitää kii 
jos sen päältä putoat 

Kaunis pieni ihminen 
Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan 

Sä olet ainutlaatuinen 
Mitä vastaan tuleekaan, 
toista sua ei milloinkaan

Taidat aavistaa jo sen yksin täytyy jokaisen polku mennä pimeään, että pystyy elämään.

Taidan olla samaa mieltä. Joskus on mentävä alas, nähdäkseen ylös. 

Sanni



ps. ELÄMÄ VOITTAA!